torstai 27. tammikuuta 2011

Hämeentien Alepa


Vielä viimeinen tunti  Hämeentien  Alepassa. Minä jaksan sen. Jaksan koska olen odottanut koko päivän.  Odotan tyttöä. Hän tekee pienet ruokaostoksensa aina täällä. Siitä ruokamäärästä mitä hän ostaa, syö vain yksi. Tai ainakin toivon syvästi niin.

Hän astuu tuulikaappiin ja sisälle valoisaan kauppaan. Vihdoinkin. Koko päivän odotin. Irina. Painoin nimen muistiin hänen asiakasomistaja-kortistaan. 

 Hänen syvän ruskeat hiuksensa pilkottavat pipon alta. Tammikuu on kuurannut ne valkoisiksi latvoista. Toivottavasti hän ei palele

Ihailen hänen sulavaa askellusta salaa aina vihanneshyllyiltä maitokaapeille, kunnes hän sujahtaa hyllyjen väliin, katseeni ulottomattomiin.

Vartija kiertelee vielä kaupassa. Hän laahustaa luokseni ja aloittaa saarnan edellisvuotisesta Jyväskylän Neste Oil Rallysta. Menisi jo pois. Ei minua kiinnosta nyt muu kuin se koska Irina tulee taas näkyviin
säilykehyllyjen takaa. 

Osoitan katseellani kiinnostamattomuuteni ja vartija köntystää pois. Se saattoi olla virhe. Seuraavan kerran kun minua osoitetaan puukolla, hän seisoo vieressä sen aikaa kunnes päästän alleni ja ryhtyy sen jälkeen vasta toimiin. Mutta en välitä siitä nyt. Kunhan näen Irinan taas.

Nyt Irina on taas näkyvissä. Hän astelee kassaani kohti. Käteni hikoilevat. Hiki virtaa kämmenistäni kuin vesi Oulunjoessa. Putoukseksi. Selkäni muuttuu putoukseksi, kuin olisin osa Niagaran putouksia.  Aluspaitani on selästä aivan märkä. Sen saa aikaiseksi Irinan suuret vihreät silmät, joihin kuka tahansa voisi eksyä vuosiksi.

Hän nostaa greipin, juuston ja maidon liukuhihnalle. Sanon hei. Irinakin sanoo hei. Kuura on sulanut hänen hiuksistaan. Poskeni muuttuvat punaisiksi kuin koristekirsikat, joita isoäidit laittavat lasten kiusaksi joulupullien päälle kaunistuksiksi. Ei niitä voi syödä maun vuoksi.

Irina on punninnut greipin vahingossa appelsiinien kilohinnalla. En huomauta asiasta. Hän saa greipin halvemmalla. Olkoon tämä lahja minulta Irinalle. 

Ojentaessani vaihtorahat ja kanta-asiakaskortin Irinalle, hän kiittää, katsoo minua silmiin ja hymyilee.
Jaksan taas huomiseen.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Ensimmäinen tehtävä viikko 2: Veli-Matti kuvittelee olevansa fiksu , vaikka on tyhmä

Veli-Matti kuvittelee olevansa fiksu , vaikka on tyhmä
Veli-Mattia ei naurata muu kuin pissa ja kakka
Veli-Matin käsivarret on kuin jäätyneet pulkannarut
Veli-Matti sä saat mut voimaan pahoin
Veli-Matti haluutsä turpaan?
Veli-Matti on vaihdettu sairaalassa
Veli-Matti on absolutisti
Veli-Matti kohenna ryhtiäsi
Veli-Matti koitas käydä nyt jossain punttiksella
Veli-Matti oletko anorektikko?
Veli-Mattin kirjoittama teksti tuntuu siltä kuin sitä olisi väkisin venytetty
Veli-Matti jättää kaiken aina kesk
Veli-Matitta olisin paljon selväjärkisempi
Veli-Matti on meidän korsto
Veli-Matti on tämmönen mummun halaaja
Veli-Matilla on mieletön rytmitaju
Veli-Matti on meidän iltatähti