torstai 27. tammikuuta 2011

Hämeentien Alepa


Vielä viimeinen tunti  Hämeentien  Alepassa. Minä jaksan sen. Jaksan koska olen odottanut koko päivän.  Odotan tyttöä. Hän tekee pienet ruokaostoksensa aina täällä. Siitä ruokamäärästä mitä hän ostaa, syö vain yksi. Tai ainakin toivon syvästi niin.

Hän astuu tuulikaappiin ja sisälle valoisaan kauppaan. Vihdoinkin. Koko päivän odotin. Irina. Painoin nimen muistiin hänen asiakasomistaja-kortistaan. 

 Hänen syvän ruskeat hiuksensa pilkottavat pipon alta. Tammikuu on kuurannut ne valkoisiksi latvoista. Toivottavasti hän ei palele

Ihailen hänen sulavaa askellusta salaa aina vihanneshyllyiltä maitokaapeille, kunnes hän sujahtaa hyllyjen väliin, katseeni ulottomattomiin.

Vartija kiertelee vielä kaupassa. Hän laahustaa luokseni ja aloittaa saarnan edellisvuotisesta Jyväskylän Neste Oil Rallysta. Menisi jo pois. Ei minua kiinnosta nyt muu kuin se koska Irina tulee taas näkyviin
säilykehyllyjen takaa. 

Osoitan katseellani kiinnostamattomuuteni ja vartija köntystää pois. Se saattoi olla virhe. Seuraavan kerran kun minua osoitetaan puukolla, hän seisoo vieressä sen aikaa kunnes päästän alleni ja ryhtyy sen jälkeen vasta toimiin. Mutta en välitä siitä nyt. Kunhan näen Irinan taas.

Nyt Irina on taas näkyvissä. Hän astelee kassaani kohti. Käteni hikoilevat. Hiki virtaa kämmenistäni kuin vesi Oulunjoessa. Putoukseksi. Selkäni muuttuu putoukseksi, kuin olisin osa Niagaran putouksia.  Aluspaitani on selästä aivan märkä. Sen saa aikaiseksi Irinan suuret vihreät silmät, joihin kuka tahansa voisi eksyä vuosiksi.

Hän nostaa greipin, juuston ja maidon liukuhihnalle. Sanon hei. Irinakin sanoo hei. Kuura on sulanut hänen hiuksistaan. Poskeni muuttuvat punaisiksi kuin koristekirsikat, joita isoäidit laittavat lasten kiusaksi joulupullien päälle kaunistuksiksi. Ei niitä voi syödä maun vuoksi.

Irina on punninnut greipin vahingossa appelsiinien kilohinnalla. En huomauta asiasta. Hän saa greipin halvemmalla. Olkoon tämä lahja minulta Irinalle. 

Ojentaessani vaihtorahat ja kanta-asiakaskortin Irinalle, hän kiittää, katsoo minua silmiin ja hymyilee.
Jaksan taas huomiseen.

8 kommenttia:

  1. Awwww.. Todella suloinen tarina! Tuli hyvä mieli tästä tekstistä. :) Pidin kursiivilla lisätyistä ajatuksista, sopivat hyvin tekstiin.

    "Seuraavan kerran kun minua osoitetaan puukolla, hän seisoo vieressä sen aikaa kunnes päästän alleni ja ryhtyy sen jälkeen vasta toimiin."

    Aivan loistava lause. :D

    VastaaPoista
  2. Vau, uskomattoman hieno!
    Pidin myös noista kursivoiduista tekstipätkistä. Oli helppo eläytyä teksiin ja se vei mukanaan loppuun asti.

    Niin ihanan todellinen ja arkinen tarina.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että joku kirjoittaa rakkaudesta, kaikki tähän mennessä lukemani tekstit (myös omani :D) käsittelivät kuolemaa. Tämä on kepeä, käsin kosketeltava, suloinen ja vaikka mitä. Hyvin mukaansa tempaava.

    VastaaPoista
  4. Sanoisin "awwww", jos käyttäisin moisia sanoja. Sanonkin siis, että olipa olipa pinkki stoori. Salamyhkäisesti ujutit sanat sekaan, which is loistavaa. Ei tarvinnu heittää päin näköä niinku mun, olen otettu. Sympaattinen rakkaustarina ja hyvin rakennettu kokonaisuus. Ei epäloogisuuksia tai muuta kissanruokaa.

    VastaaPoista
  5. Toimiva tarina. Kuvailet ujoa ihastusta/rakkautta loistavasti. Kursivoidut kohdat toimivat hyvin.

    Tarina tuntuu hyvin todelta. Vartija sivuhenkilönä sopii tekstiin hyvin.

    Lukija jää odottamaan osaa 2...

    VastaaPoista
  6. Ihana! Täällähän sitä hempeillään. Kaipuuta huokuvaa ja kuitenkin koomista tekstiä, pakko hymyillä. Siinä yksi syy mennä Alepan kassalle :)
    "Ei minua kiinnosta nyt muu kuin se koska Irina tulee taas näkyviin" jotenkin pisti vaan huvittamaan, veltsumaista :P

    MC Pouttu kiittää ja kuittaa -

    VastaaPoista
  7. Olen kaksnelosella päähän kopautettu. Tätä EN todellakaan odottanut tapaukselta formerly know as veltsu. Ja ko. lähtöodotus tekee tästä sitäkin ihastuttavamman. Veltsun henkilökohtainen "videovuokraamon tyttö". Ja minä todella pidän siitä biisistä, samoista syistä kuin todellakin pidän tästä tarinasta: lämminhenkinen, surullisen todellinen, mutta kuitenkin ah niin kepeä.

    VastaaPoista
  8. huhhuh, oli kyllä hieno! ja mahtavasti olit saanut upotettua nuo annetut sanat tekstiin.

    VastaaPoista